Ilman paino
Suunnittelen teokseni aina varta vasten tietyn rakennuksen osaksi, ammentaen tilan omista merkityksistä. Tätä teosta luonnostellessani pohdin koulua paikkana, jonka kautta me aikuiset kerromme lapsille, mitä pitää osata. Tähän paikkaan tiivistyy siis paljon lapsiin kohdistuvia odotuksia.
Viime vuosina julkisuudessa on keskusteltu lasten ja nuorten kokemista paineista. Koulun lisäksi harrastukset ovat usein jo lapsesta asti tavoitteellisia, ja some kasvattaa ulkonäköpaineita. Mietin teosta suunnitellessa, mistä nämä kasvavat paineet tulevat? Heijasteleeko nuorten mieliala jonkinlaista takakireyttä yhteiskunnassa, kilpavarustelua aikuisten maailmassa? Halusin tutkia teemaa tarkemmin. Otin teoksen lähtökohdaksi keskustella aiheesta sellaisten aikuisten kanssa, joiden lapset aikanaan tulevat oppilaaksi Sorrilan kouluun.
Teos pohjautuu koululaisten, vanhempien sekä opettajien haastatteluihin, joita on toteutettu kevään, kesän ja syksyn 2024 aikana. Haastatteluissa ja tapaamisissa keskusteltiin aikuisten lapsille osoittamista toiveista ja siitä, miten eletään sen ristiriidan kanssa, jossa me aikuiset toisaalta toivomme ja toisaalta vaadimme asioita lapsilta. Iso kiitos jokaiselle haastateltavalle.
Keskustelujen tekstit kirjoitettiin auki, ja niitä kertyi yhteensä lähes 150 sivua, noin 50 000 merkkiä. Näistä olen poiminut lopulliseen teokseen 182 erimittaista lausetta.
Lauseet on kirjoitettu ”käsialakaunolla”, jota jokainen meistä nykyisistä aikuisista on harjoitellut koulussa. Valitsemani fontti paljastui olevan nimeltään Learning Curve.
Tällä on hauska yhteys oppimiseen ja siihen, kuinka asiat, joista haastatteluissa on teoksen aikana keskusteltu, ovat sellaisia, joita ihmiset opettelevat lopulta läpi elämänsä: sitä, miten asetetaan tavoitteita, mikä on sopiva määrä vaatia itseltä ja muilta, miten työskennellä pettymysten kanssa ja sen kanssa, kun asiat eivät mene itselle toivotulla tavalla ...
... Mikä on arvokasta elämää? Mikä on sopivasti, mikä riittää, ja miten tasapainotella tekemisen ilon ja sen välillä, että joskus täytyy vain jaksaa, vaikka ei yhtään huvittaisi.
Teoksen tarkoituksena ei ole löytää lopullista ratkaisua, sillä näihin kysymyksiin ei ole lopullisia vastauksia. Sen sijaan teos käsittelee oppimista, rakkautta ja elämää kaikessa ristiriitaisuudessaan.
Kuva: Sami Saastamoinen
Teoksen valmistus
Teoksessa on lähes 2000 sanaa. Ne on leikattu akryylilevystä Tampereen Hervannassa, ja kuljetettu koululle. Sanat on sen jälkeen liitetty käsin yhteen lauseiksi. Kokoonpano vei useita viikkoja ja tapahtui paikan päällä koulussa taiteilijan, useiden avustajien sekä asentajien työnä.
Oheisissa kuvissa näkyy teoksen lauseita vielä paketeissaan, lajiteltuna tulevan paikkansa mukaan. Lajittelu ja kokoonpano tehtiin koulun liikuntasalissa, sekä keskusaulassa, johon teos asennettiin.
Teoksen lauseet asennusjärjestyksessä, jokainen lause omassa laatikossaaan.
Koulu ei ollut teoksen valmistuksen aikana käytössä, joten liikuntasalin katsomo valjastettiin useiksi viikoiksi teoksen sanojen yhdistelyyn. Kuvassa sanoja yhdistelee taiteilijan avustajana hankkeessa työskennellyt Johanna.
Sanoissa on vielä niitä suojaavat suojamuovit. Teoksen suojaamiseksi kolhuilta, suojamuovit poistettiin vasta juuri ennen kunkin lauseen kiinnitystä kattoon.
Teoksen lauseet kiinnitettiin kattoon nosturin avulla. Kuvassa näkyy nosturi paikalla, jossa nyt on koulun ruokala. Oikealla yläkulmassa teoksen asennuksesta keskustelemassa taiteilija ja asentaja. Kuva: Johanna Havimäki
Asennustyötä toisella asennusviikolla, nosturissa Sami.
Ojentamassa lausetta nosturille. Kuva: Johanna Havimäki
Nimen merkitys
Teoksen nimi on Ilman paino (The Weight Of Air).
Nimi viittaa toisaalta teoksen muodon keveyteen ja ilmavuuteen, toisaalta kysymykseen, mitä ilma painaa. Ilman paino vaihtelee olosuhteiden mukaan. Sama pätee siihen, miltä oleminen tuntuu lapsena, ja aikuisena ympäröivän maailman paineissa ja ilman niitä.
Säätiedotuksessa madaltuvat paineet tuovat sadetta. Teoksella on kesäsateen muoto, ja toivon sen luovan koulun oppilaille ja henkilökunnalle alueen, jossa paineet hellittävät, ja saa hengähtää.
Kaikki kuvat valmiista teoksesta on ottanut arkkitehtuurivalokuvaaja Sami Saastamoinen
Teoksen lauseet muodostavat seinille heijastumia, joiden paikat vaihtelevat vuodenaikojen ja vuorokaudenaikojen mukaan.
P.S.
… eli eräänlainen bonusosa teokseen
Mitä tapahtuu i:n, j:n, ä:n ja ö:n pisteille?
Kun sanoja ripustetaan ilmaan, pisteethän ropisevat lattialle?
Koulussa on useita lasisia väliseiniä sekä ovia, joihin tarvittiin törmäyksen estämiseksi huomiotarrat.
Minulta pyydettiin näihin ideaa. Suunnittelin tarkoitusta varten kuva-aiheen, jossa teoksesta ikäänkuin putoavat i:n, j:n, ä:n ja ö:n pisteet, jotka jatkavat omaa seikkailuaan lasien teippauksissa.
Teos on nähtävissä koulun pääaulassa aina, kun koulu on avoinna – joko kouluarkea, tai monitoimisalin tapahtumia varten. Osoite on Koulukatu 13, Valkeakoski.
Kiitokset
Julkisen tilan teoksen suunnittelu ja toteutus ei muistuta taiteen lajina niinkään taulun maalausta, kuin elokuvan tekoa. Se ei siis onnistu, ellei teokseen panosta taiteilijan rinnalla valtava joukko ihmisiä, jotka tässä teoksessa ovat olleet seuraavat:
kaikki teoksen haastatteluihin osallistuneet vanhemmat ja opettajat - ilman heitä teosta ei olisi
Antti / Tunkua Oy - kymmenkunta kierrosta prototyyppejä, sekä lopullisen teoksen leikkuutyö akryylistä
Katri / Hervannan Kuriiri - teoksen osien kuljetus koululle
Heidi, Antti ja Johanna, jotka oli mukana kokoamassa sanoista lauseita
Sami ja Mari teoksen asennuksesta, sekä Pasi, Marianne ja muut Skanskalla asennuksen valmistelussa
Annika, Tuomas, sekä muut Valkeakosken kaupungilla
kollegani Hanna Vihriälä - vaijerikonsultointi ja henkinen tuki
Palotarkastajalle, joka perehtyi teokseen ja totesi sen turvalliseksi toteuttaa suunnitellusti
Sekä lukemattomat ystävälliset ihmiset esimerkiksi vaijeria ja kiinnikkeitä joko valmiina myyvissä, tai taiteilijan piirustusten mukaan valmistavissa erikoisliikkeissä.
Puoliso, ystävät ja kollegat matkan varrella
