Penkki
Opiskellessani arkkitehtuuria, minua kiehtoi menetelmä, jossa rakennuskantaa suojellaan laatimalla siitä piirustuksia. Tässä on kyse siitä, että monista vanhoista rakennuksista ei ole joko olemassa, tai edes laadittuna piirustuksia, vaan rakennus on itse ainoa todiste olemassaolostaan. Näin ollen, jos rakennus tuhoutuu, sitä ei ole mahdollista rakentaa uudelleen.
Näin yksi kulttuuriperinnön suojelun muoto onkin mitata rakennettua ympäristöä, ja laatia piirustuksia siitä, mistä piirustuksia ei ole. Teoksessa olen mitannut tavallisen puistonpenkin, ja laatinut siitä piirustukset galleriatilan seinälle. Mittakaava on 1:1 - siis luonnollisessa koossa.
Julkinen tila jaettuna, ilmaisena, yhteisenä ja kaikkien saavutettavana tilana on osa Eurooppalaisten kaupunkiemme kulttuuriperintöä. Samalla, kun totumme puolijulkisiin ja puolikaupallisiin tiloihin, saatamme eräänä päivänä huomata, ettei täysin julkisia tiloja enää olekaan. Tuona päivänä voimme käyttää säilyttämiämme piirustuksia julkisen tilan uudelleen rakentamiseksi.
Teos oli esillä geneveläisessä Muro Gallery -galleriassa vuonna 2011. Teos perustuu tähän sveitsiläiseen, klassiseen penkkimalliin, jollaisia on Euroopassa kaikkialla.
